Kohtelias muoto ja verbien vartalot
| ← Edellinen (Olennainen kielioppi) | | Etusivu | | Seuraava (Henkilöiden puhuttelu) → |
Contents |
Epäkohteliaisuuden välttäminen Japanissa
Tähän mennessä opittu japani on varsin kelvollista, nimittäis siinä tapauksessa kun kyseessä on 5-vuotias lapsi. Valitettavasti aikuisten odotetaan käyttävän kielen kohteliaampaa versiota (nimeltään 丁寧語) kun he puhuttelevat tiettyjä henkilöitä. Henkilöt, joille puhuttaessa käytetään todennäköisesti 丁寧語:ta ovat: 1) korkeammassa sosiaalisessa arvossa olevat ja 2) tuntemattomat henkilöt. Kielityypin päättäminen on lähinnä 'tunne' asia. On kuitenkin hyvä pitäytyä samassa muodossa aina keskusteltaessa saman henkilön kanssa.
Myöhemmin tullaan oppimaan vielä kohteliaampi versio kielestä, jota kutsutaan nimellä kunnioittava （尊敬語） ja nöyrä （謙譲語） muoto. Nämä muodot tulevat varmasti olemaan hyödyllisempiä kuin luuletkaan, koska kauppojen myyjät, vastaanottovirkailijat ja muut vastaavat puhuvat käyttäen näitä muotoja. Mutta toistaiseksi keskitytään vain 丁寧語 joka on 尊敬語:n ja 謙譲語:n perusta.
Onneksi puhetyylin vaihtaminen tuttavallisesta tyylistä kohteliaaseen tyyliin ei ole vaikeaa. Sanastossa saattaa tapahtua joitain pieniä muutoksia (esimerkiksi "kyllä" ja "ei" muuttuvat sanoiksi 「はい」 and 「いいえ」 kohteliaassa puheessa) ja erityisesti puhekielessä käytettävät gobit eivät sovi kohteliaaseen puheeseen. (Ei huolta, niitä ei ole vielä käsiteltykään.) Pohjimmiltaan ainoa pääasiallinen tuttavallisen ja kohteliaan puheen välinen muutos tulee aivan lauseen loppuun. Ei voida edes sanoa puhuuko henkilö tuttavallisella vai kohteliaalla tyylillä ennen kuin lause on saatu päätökseen.
Verbien vartalo
Opetellaan ensin muutamia asioita verbien vartaloista, jotta voidaan taivuttaa kaikki u- ja ru-verbit vastaaviin kohteliaisiin muotoihinsa. Verbin vartaloa kutsutaan usein masu-vartaloksi japanin oppikirjoissa, mutta tässä oppaassa siitä käytetään pelkkää vartalo nimitystä, koska sitä käytetään monissa muissakin taivutuksissa kun vain masu-muodossa. Vartalo on todella kiva juttu, sillä se on todella helppo muodostaa ja se on hyödyllinen monissa erityyppisissä kielioppirakenteissa.
Säänöt verbin vartalon erottamiksesi sanakirjamuodosta
- ru-verbit - Poista 「る」
例) 食べる→ 食べ - u-verbit - Viimeinen vokaaliäänne muuttuu / u /-vokaaliäänteestä / i /-vokaaliäänteeksi.
例) 泳ぐ→ 泳ぎ - Poikkeukset - 「する」:sta tulee 「し」 ja 「くる」:sta tulee 「き」.
Yksinään käytettynä vartaloa voidaan käyttää hyvin rajoittuneesti ja erikoistapauksissa verbipohjaisten substantiivien luomiseen. 「の」-partikkelihan sallii verbien käsittelyn ikään kuin ne olisivat substantiiveja, mutta vartalomuodossaan verbit itse asiassa muuttuvat substantiiveiksi. Joissain harvoissa tapauksissa vartaloa käytetään useammin kuin itse verbiä. Esimerkiksi verbin 「怒る」（いかる） vartaloa käytetään useammin kuin itse verbiä. Bruce Leen elokuva "Fists of Fury" on käännetty japaniksi 「怒りの鉄拳」 eikä 「怒る鉄拳」. Itse asiassa 「怒る」 luetaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä 「おこる」, joka on täysin eri verbi, mutta jolla on sama merkitys ja kanji! On olemassa joitakin erityisiä substantiiveja (kuten 「休み」), jotka ovat oikeasti verbin vartaloita mutta joita käytetään kuten tavallisia substantiiveja. Yleisesti ottaen ei voi kuitenkaan valita mitä tahansa verbiä ja muuttaa sitä substantiiviksi vartalomuodon avulla. Esimerkiksi seuraava lause on väärin.
（誤） 飲みをする。- (Tämä lauseen idea on ymmärrettävissä, mutta kukaan ei puhu näin.)
Hyödyllinen kielioppirakenne, joka toimii yleisesti kaikkien verbien vartaloiden kanssa, on kuitenkin vartalon käyttäminen kohteena liikeverbin kanssa (melkeinpä aina 「行く）」 and 「来る）」 in this case). Tämä tarkoittaa "tulla tekemään jotain" tai "mennä tekemään jotain". Esimerkiksi:
（１） 明日、映画を見に行く。- Huomenna, mennä katsomaan elokuva.
「見に」 on verbin 「見る」 vartalo yhdistettynä kohdepartikkeli 「に」:n kanssa.
Suunta-partikkelin 「へ」 käyttö tässä tilanteessa kuulostaa siltä kuin oltaisiin kirjaimellisesti menossa tai tulossa johonkin kun taas 「に」-partikkeli antaa ymmärtää, että ollaan menossa tai tulossa tarkoituksena tehdä jotain.
（１） 昨日、友達が遊びへきた。
- Eilen, ystävä tuli leikkimiseen. (Kuulostaa hieman oudohkolta)
（２） 昨日、友達が遊びにきた。
- Eilen, ystävä tuli leikkimään.
Ilmaisu 「楽しみにする」, joka tarkoittaa "odottaa jotain innolla", on muodostettu samankaltaisesta kielioppirakenteesta kuin tämä, mutta se on erikoistapaus ja sitä pitäisi ajatella erillisenä sanontana.
Joskus vartaloon liitetään myös jokin toinen verbi ja luodaan näin aivan uusi verbi. Esimerkiksi kun verbi 「出す」 liitetään verbin 「走る」 vartaloon, saadaan tulokseksi verbi 「走り出す」, joka tarkoittaa "alkaa juosta". Muita vastaavia esimerkkejä ovat 「切り替える」, joka tarkoittaa "vaihtaa johonkin toiseen", ja 「付け加える」, which means "lisätä asia toiseen", joka tarkoittaa "lisätä jokin johonkin liittämällä". Tästä voidaan huomata kuinka verbien erilliset merkitykset yhdistyvät uuden yhdysverbin luonnissa. Esimerkiksi 「言い出す」 tarkoittaa "alkaa puhua" ja yhdistää verbit "puhua" ja "tuoda esiin". Edelliseen eivät sinänsä päde mitkään säännöt vaan nämä yhdistetyt verbit on vain opeteltava oikein ihan itsenäisinä verbeinä.
Muodollisessa kontekstissa kirjoitetuissa asioissa, kuten sanomalehtiartikkeleissa, käytetään vartaloa myös lauseita yhdistävänä verbinä. Tähän asiaan palataan myöhemmin Muodolliset ilmaisut-osiossa.
Verbien muuttaminen kohteliaiksi 「～ます」-päätteen avulla
Syy siihen, että esittelin verbien vartalon on tietysti se, että opitaan kuinka verbit taivutetaan kohteliaaseen muotoonsa... masu-muotoon! Masu-muodossa oleva verbi tulee aina lauseen loppuun eikä koskaan määrittävään alisteiseen lauseeseen. Kun aloitetaan lauseliittojen opiskelu, tullaan huomaamaan, että myös jokainen lauseliiton sivulause voi loppua masu-muotoon.
Verbien taivuttamisessa masu-muotoon liitetään vartaloon 「ます」:n eri taivutuksia, riippuen tietysti siitä mikä tempus on kyseessä. Seuraavaksi taivutus-taulukko:
| ます taivutus | Vartalo+ます | |
|---|---|---|
| Ei-mennyt | ます | 遊びます |
| Kielteinen | ません | 遊びません |
| Mennyt | ました | 遊びました |
| Mennyt kiel. | ませんでした | 遊びませんでした |
Esimerkkejä
Kuten tavallista, katsotaan seuraavaksi muutamia esimerkkejä.
（１） 明日、大学に行きます。
- Huomenna menen yliopistolle.
（２） 先週、ペッカに会いましたよ。
- Tapasin, kuule, Pekan viime viikolla.
（３） 晩ご飯を食べませんでしたね。
- Et syönyt päivällistä, eikö niin?
（４） 面白くない映画は見ません。
- En katso tylsiä elokuvia.
Kopulan 「です」 käyttäminen kaikissa muissa tapauksissa
Ainoa asia, joka pitää tehdä kaikille ru- tai u-verbiin loppumattomille lauseille, on lisätä 「です」 tai 「でした」. Näin voidaan tehdä myös korvikesubstantiiveille (sekä 「の」:lle että 「ん」:lle) käsittelemällä niitä aivan samalla lailla kuin tavallisia substantiivejakin (katso [[Substantiiveihin_liittyvät_partikkelit#.E3.80.8C.E3.81.AE.E3.80.8D-partikkeli|Partikkelit 3). Toinen tärkeä muistettava asia on se, että jos lauseen lopussa on väitekopula 「だ」, niin se pitää poistaa. Kohteliaassa tyylissä ei voi olla niin hurjapäinen, että uskaliaasti ilmoittaa asian olevan juuri tasan näin kuten 「だ」 tekee. Aivan kuten masu-muotokin, 「です」:kin menee aina lauseen loppuun. Seuraavassa taivutuksia kuvaava taulukko:
| Tuttavallinen | Kohtelias | |
|---|---|---|
| Ei-mennyt | かわいい | かわいいです |
| Kielteinen | かわいくない | かわいくないです |
| Mennyt | かわいかった | かわいかったです |
| Mennyt kiel. | かわいくなかった | かわいくなかったです |
| Tuttavallinen | Kohtelias | |
|---|---|---|
| Ei-mennyt | 静か（だ） | 静かです |
| Kielteinen | 静かじゃない | 静かじゃないです |
| Mennyt | 静かだった | ※静かでした |
| Mennyt kiel. | 静かじゃなかった | 静かじゃなかったです |
※ Huomaa, että ainoastaan substantiivin/na-adjektiivin tapauksessa menneestä muodosta tulee 「でした」. Yleinen virhe on tehdä samoin i-adjektiiveille. Muista, että 「かわいいでした」 on väärin!
Esimerkit
Kuten tavallista, katsotaan seuraavaksi muutamia esimerkkejä.
（１） 子犬はとても好きです。
- Mitä tulee koiranpentuihin, pitää todella paljon. (Luontevin käännös on, että joku pitää koiranpennuista hyvin paljon, mutta koska konteksti ei ole tarpeeksi laaja, ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että koiranpennut pitävät jostakin hyvin paljon.)
（２） 昨日、時間がなかったんです。
- Itse asiassa eilen ei ollut aikaa.
（３） その部屋はあまり静かじゃないです。
- Tiedäthän, se huone ei ole kovinkaan rauhallinen.
（４） 先週に見た映画は、とても面白かったです。
- Viime viikolla nähty elokuva oli hyvin mielenkiintoinen.
※ Tosiasioiden tarkistusta
Olen kuullut todella monta kertaa sen, että tässä esitelty kielteinen ei-mennyt taivutus ei ole se "virallisesti" oikea taivutus. Sen sijaan "oikeampana" taivutuksena pidetään 「ないです」-kohdan korvaamista 「ありません」:illa. Tämän takana oleva järkeily on se, että kohtelias kielteinen muoto verbistä 「ある」 ei ole 「ないです」 vaan 「ありません」. Sen takia 「かわいくない」:sta tulee 「かわいくありません」 ja 「静かじゃない」:sta tulee 「静かじゃありません」.
Todellisuudessa tämän päivän japanissa se taivutus, jonka pitäisi olla "se virallinen", kuulostaan melko jäykältä ja muodolliselta. Normaalissa jokapäiväisessä keskustelussa tässä esittelemääni taivutusta käytetään melkeinpä aina. Vaikka muodollisempaa taivutusta pitää käyttää kirjoitettaessa kohteliaassa muodossa olevia tekstejä, niin sitä käytetään harvoin puhuessa. Tästä johtopäätöksenä suosittelenkin opettelemaan ja tutustumaan molempiin taivutuksiin.
| Tuttavallinen | Kohtelias | |
|---|---|---|
| Kielteinen | かわいくない | かわいくありません |
| Mennyt kielt. | かわいくなかった | かわいくありませんでした |
| Kielteinen | 静かじゃない | 静かじゃありません |
| Mennyt kielt. | 静かじゃなかった | 静かじゃありませんでした |
Esimerkkejä
（１） その部屋はあまり静かじゃないですよ。
- Tiedäthän, se huone ei ole kovinkaan rauhallinen.
（２） その部屋はあまり静かじゃありませんよ。
- Tiedäthän, se huone ei ole kovinkaan rauhallinen.
「です」 EI ole sama asia kuin 「だ」
Usealle teistä, jotka ovat olleet joskus japanin tunnilla, on varmaankin opetettu että 「です」 on kohtelias versio 「だ」:sta. Haluan kuitenkin tässä esittää joitakin pääeroja näiden kahden välillä ja syyt siihen miksi ne ovat oikeastaan kaksi täysin eri asiaa. On mahdotonta selittää täysin niitä syitä, joiden takia nämä kaksi ovat perusteellisen erilaisia, ottamatta esiin kielioppirakenteita, joita ei ole vielä käsitelty. Seuraava onkin suunnattu niille, jotka ovat jo aloittaneet japanin opiskelun ja ovat saaneet väärää tietoa siitä, että 「だ」 olisi tuttavallinen muoto kopulasta 「です」. Ne, joille tämä asia on täysin uutta, voivat helposti hypätä seuraavan yli.
<pOlen varma, että suurin osa lukijoista on tähän mennessä oppinut ilmaisun 「そう」. On siis olemassa neljä tapaa muodostaa täydellinen lause käyttämällä kopulaa ilmaisun 「そう」 kanssa ja tuottaa näin lause, jonka merkitys on "Näin on". </p>
Eri tapoja sanoa "Niinhän se on"
（１） そう。
（２） そうだ。
（３） そうです。
（４） そうでございます。
Ensimmäinen 「そう」 on epäsuora olemisen ilmaus ja 「そうだ」 on väitelause. Kuten jo aikaisemmin olen todennut, vaatimatonta pehmeäsävyistä 「そう」:ta käyttävät usein naiset kun taas miehet käyttävät itsevarmempaa 「そうだ」:ta. 「そうです」 on kohtelias muoto ilmauksesta 「そう」 ja se on luotu liittämällä 「です」 substantiivin perään. 「そうです」 ei ole kohtelias muoto 「そうだ」:sta, missä 「だ」 olisi korvattu 「です」:lla, ja nyt selitän miksi.
Ehkä halutaankin muuttaa lause kysymykseksi ja kysyä "Onko se niin?". On olemassa useita tapoja kysyä tämä kysymys, mutta joitakin mahdollisuuksia on annettu alla. (Tämä kielioppirakenne käydään läpi myöhemmässä osassa)
</p>
Eri tapoja kysyä "Onko se niin?"
（１） そう？
（２） そうか？
（３） そうですか？
Kuten olen jo aikaisemminkin selittänyt, kopulaa 「だ」 käytetään ilmaisemaan asioita, joita puhuja pitää totena. Sen takia 「そうだか？」 ei ole käypä tapa kysyä kysymystä, koska siinä ilmaistaan samaan aikaan faktaa ja kysytään kysymys. Se, että 「そうですか」 on täysin pätevä kysymys, osoittaa sen että 「です」 ja 「だ」 ovat olennaisesti erilaisia. 「そうです」, joka osoittaa kunnioitusta ja nöyryyttä, ei ole itsevarma ja on ainoastaan kohtelias versio 「そう」:sta.
Sen lisäksi, että 「だ」:n ja 「です」:n välillä on sävyero, niin toinen pääeroavaisuus on se, että kopulaa 「だ」 käytetään useissa erilaisissa kielioppirakenteissa määrittämässä sivulausetta. 「です」:a taas voidaan käyttää ainoastaan lauseen lopussa merkitsemässä kohteliasta kopulaa. Tutkitaanpa esimerkiksi seuraavia lauseita. (Tämä kielioppirakenne käsitellään myöhemmässä osassa.)
（正） そうだと思います - Ajattelen, että se on niin. (Olen sitä mieltä, että se on niin.)
（誤） そうですと思います - (Virheellinen lause)
「そうだと思います」 on aivan käypä kun taas 「そうですと思います」 ei ole, koska 「です」 voi olla ainoastaan lauseen lopussa. 「です」 voi olla sivulauseessa ainoastaan silloin kun se on suora lainaus siitä, mitä joku on sanonut, kuten seuraavassa esimerkissä.
（１） 「はい、そうです」と答えた。
"Niinhän se on", (hän) vastasi.
Yhteenvetona siis todettakoon, että 「です」:n korvaaminen 「だ」:lla siinä luulossa, että toinen on toisen kohtelias muoto tai toisinpäin, johtaa kieliopillisesti virheellisiin lauseisiin. On parempi ajatella niitä kahtena täysin erillisenä asiana (koska juuri sitähän ne ovatkin).
