Pari peruspartikkelia

← Edellinen (Olemisen ilmaiseminen) | Sisällysluettelo | Seuraava (Adjektiivit) →
「は、も、が」 partikkeli harjoitukset



Kieliopillisten merkitysten määrittäminen partikkeleilla

Nyt hyödynnämme sen mitä edellisessä osassa opittiin liittämällä kaksi substantiivia toisiinsa. Tämä tapahtuu käyttämällä partikkeleita. Partikkelit ovat yksi tai kaksi sanan perään liitettävää hiragana-tavua, joiden avulla määritetään millaisessa kieliopillisessa merkityksessä sana toimii lauseessa. Oikeiden partikkeleiden käyttäminen on todella tärkeää, koska lauseen koko merkitys saattaa muuttua partikkelia vaihtamalla. Esimerkiksi lause "Syö kalaa" voidaan muuttaa muotoon "Kala syö" vaihtamalla yhtä ainoaa partikkelia.

Teema-partikkeli 「は」

Ensimmäinen opiskeltava partikkeli on teema-partikkeli. Teema-partikkeli määrittää sen mistä ollaan puhumassa eli siis kertoo lauseen puheenaiheen. Otetaan esimerkiksi vaikka lause "Ei opiskelija". Tämä on täysin käypä lause japanissa, mutta se ei sano juuri mitään, jos ei tiedetä mistä lauseessa puhutaan. Teema-partikkeli sallii siis sen asian ilmaisemisen, mitä lause käsittelee. Teema-patikkeli kirjoitetaan merkillä 「は」. Tämä merkkihän äännetään normaalisti / ha /, mutta se äännetään vain tässä tapauksessa / wa /.

Esimerkki 1

ペッカ: リーサ学生?- Oletko (Liisa) opiskelija?
リーサ: うん学生。- Joo, olen.

Esimerkissä Pekka osoittaa, että hänen kysymyksensä koskee Liisaa. Huomaa kuinka kopula 「だ」 on jätetty pois ja kuitenkin suomenkieliset käännökset ovat 'oletko' ja 'olen'. Koska tiedämme, että teema on Liisa, me emme tarvitse mitään muuta arvataksemme, että hän on opiskelija. Itse asiassa, koska Pekka kysyy kysymyksen, hän ei voi liittää kopulaa 「だ」 lauseen loppuun. Se nimittäin kuulostaa siltä, että sanoisi samaan aikaan väitelauseen ja kysyisi kysymyksen.

Esimerkki 2

ペッカ) ユッシ明日?- Onko Jussi huominen?
リーサ) 明日じゃない。- Ei huominen.

Koska esimerkistä ei ole saatavilla kontekstia, meillä ei ole tarpeeksi tietoa, jotta voisimme saada tästä keskustelusta mitää tolkkua. Ilmiselvästi siinä ei ole mitään järkeä, että Jussi oikeasti on huominen. Kun lauseelle annetaan konteksti, se voi tarkoittaa mitä tahansa, niin kauan kuin lauseella on jotain tekemistä Jussin ja huomisen kanssa. Pekka ja Liisa saattavat esimerkiksi jutella siitä, milloin koe pidetään.

Esimerkki 3

リーサ) 今日試験だ。- Tänään on koe.
ペッカ) ユッシは? - Entä Jussi?
リーサ) ユッシは明日。 - Jussi on huomenna. (Mitä tulee Jussiin, koe on huomenna.)

Nyt on tajuttava se kuinka yleispätevä teema voi todellakin olla. Puheenaihe voi viitata mihin tahansa tekoon tai kohteeseen, jotka voivat olla mistä tahansa lähtöisin, mukaan lukien muut lauseet. Esimerkiksi ylläolevan keskustelun viimeissä lauseessa ei esiinny kertaakan sana "koe" vaikka lauseen merkitys onkin se milloin Jussin koe pidetään!

Tutustumme täsmällisempään ja kiinteämmin itse lauseeseen liittyvään partikkeliin, tunniste-partikkeliin, tämän oppitunnin lopussa.

Mukaanlukeva teema-partikkeli 「も」

Toinen partikkeli, joka on hyvin samankaltainen kuin teema-partikkeli, on mukaanlukeva teema-partikkeli. Periaatteessa se on sama asia kuin teema-partikkeli, mutta sillä on lisäksi merkitys "myös" tai "-kin". Sen avulla voidaan siis esitellä toinen puheenaihe nykyisen puheen aiheen rinnalle. Mukaanlukeva teema-partikkeli on hiragana-merkki 「も」 ja sen käyttö voidaan selittää parhaiten esimerkkien avulla.

Esimerkki 1

ペッカ: リーサは学生?- Oletko (Liisa) opiskelija?
リーサ: うん、トミ学生。- Joo, (ja) Tomikin on opiskelija.

Huomaa, että Liisan täytyy olla yhdenmukainen ottaessaan uuden aiheen mukaan lauseeseen. Ei olisi mitään järkeä sanoa:"Olen opiskelija ja Tomi ei ole myöskään opiskelija". Sen sijaan Liisa voisi käyttää 「は」-partikkelia mukaanlukemisen poistamisessa, kuten seuraavassa esimerkissä.

Esimerkki 2

ペッカ: リーサは学生?- Oletko (Liisa) opiskelija?
リーサ: うん、でもトミ学生じゃない。- Joo, mutta Tomi ei ole opiskelija.

Esimerkki 3

On myös kolmas mahdollisuus.
ペッカ: リーサは学生?- Oletko (Liisa) opiskelija?
リーサ: ううん、トミ学生じゃない。- En, eikä Tomikaan ole opiskelija.

Mutta miksi ihmeessä Liisa yht'äkkiä alkaa puhua Tomista vaikka Pekka kysyy Liisaan liittyvästä asiasta? Ehkä Tomi seisoo Liisan vieressä ja hän haluaa ottaa Tomin mukaan keskusteluun.

Tunniste-partikkeli 「が」

Ok, nyt osaamme määrittää uuden teeman ja puheenaiheen käyttämällä 「は」 ja 「も」 partikkeleita. Mutta entä jos emme tiedä mikä teema on? Entä jos haluamme kysyä "Kuka on opiskelija?". Tarvitsemme siis jonkinlaisen tunnisteen, koska emme tiedä kuka opiskelija on. Jos käytämme teema-partikkelia, kysymyksestä tulee "Onko kuka opiskelija?" ja siinä ei ole kovin paljon järkeä, koska "kuka" ei ole todellinen henkilö.

Tässä kohtaa 「が」 partikkeli astuu kehiin. Siihen viitataan myös subjekti-partikkelina, mutta minä en pidä tästä nimityksestä, koska subjekti tarkoittaa japanissa jotain täysin erilaista kuin suomen kieliopissa. Sen sijaan ryhdyn kutsumaan sitä tunniste-partikkeliksi, koska se osoittaa, että puhuja haluaa tunnistaa jonkin yksilöimättömän asian.

Esimerkki 1

ペッカ: 学生?- Kuka on opiskelija?
リーサ: ユッシ学生。- Jussi on opiskelija.

Pekka haluaa tunnistaa kuka kaikkien mahdollisten ehdokkaitten joukosta on opiskelija. Liisa vastaa, että Jussi on juuri tämä henkilö. Huomaa, että Liisa olisi voinut vastata myös käyttämällä teema-partikkelia osoittamaan, että Jussista puheen ollen, hän tietää että Jussi on opiskelija. Ero on nähtävissä seuraavassa esimerkissä.

Esimerkki 2

(1) 学生? - Kuka on opiskelija?
(2) 学生?- Onko kuka opiskelija?
(3) 学生?- Onko opiskelija kuka?

Tovoittavasti huomaat, että kohdassa (1) halutaan tunnistaa tietty henkilö, joka on 'opiskelija', kun taas kohdassa (3) yksinkertaisesti vain puhutaan opiskelijasta. Partikkelia 「が」 ei voi korvata partikkelilla 「は」 kohdassa (1), koska "kuka":sta tulisi lauseen teema ja kysymys muuttuisi muotoon: "Onko kuka opiskelija", kuten kohdassa (2).

Partikkeleiden 「は」 ja 「が」 käyttö saattaa näyttää hyvin samanlaiselta vain siksi, koska niiden eroavaisuuksia on mahdotonta kääntää suoraan suomeksi. Esimerkiksi 「学生」 ja 「学生」 suomennetaan molemmat "Minä olen opiskelija".* Ne kuitenkin vain näyttävät samankaltaisilta, koska suomen kielessä ei voida ilmaista kontekstia niin ytimekkäästi kuin japanissa voidaan. Ensimmäinen lause 「学生」, koska 「」on teema, tarkoittaa siis "Mitä minuun tulee, olen opiskelija". Toisessa lauseessa 「」 kuitenkin täsmentää sitä kuka 「学生」 on. Jos haluamme tietää kuka opiskelija on, 「が」-partikkeli kertoo meille että se on 「」. ("Minä olen se, joka on opiskelija")

「が」-partikkelin voi myös aina ajatella vastaavan äänettömään kysymykseen. Esimerkiksi lauseella 「ジムがだ」 voidaan vastata kysymyksiin "Kuka on kala?" tai "Kumpi näistä on kala?" tai jopa "Mistä ruoasta Jim pitää?". Tai vastaavasti lause 「これ」 voi vastata kysymyksiin "Kumpi on auto?" tai "Mikä on auto?". 「は」 and 「が」-partikkelit ovat varsin erilaisia kun niitä katsoo oikealta kannalta. 「が」-partikkeli määrittää jonkin asian erityisen ominaisuuden kun taas 「は」-partikkelia käytetään ainoastaan tuomaan keskusteluun uusia puheenaiheita. Tämän takia pidemmissä lauseissa on tapana erotaa teema muusta lauseesta pilkulla, jotta voidaan poistaan epäselvyys siitä mihin lauseen osiin teema viittaa.

*No ainakin teknisesti se on kontekstin puuttuessa todennäköisin vaihtoehto.

← Edellinen (Olemisen ilmaiseminen) Sisällysluettelo Seuraava (Adjektiivit) →
「は、も、が」 partikkeli harjoitukset